Terveisiä Kotkan Meripäiviltä! Vuoden Merilaulu 2011 -kilpailu käytiin eilen. Kappale "Annan suruni sinulle" jäi ikävä kyllä palkintosijojen ulkopuolelle, mutta esityksestä ja itse kilpailusta jäi tosi hyvä fiilis.
Tällä viikolla sain vihdoin päätökseen erään asian. Vuosien etsinnän, pähkäilyn ja testailun jälkeen sain tehtyä kaupat dynaamisesta mikrofonista! Sen oikean löytäminen kun ei ole aivan yksinkertaista.
Kaapistani löytyy erinomainen Shuren Beta 87A -mallinen kondensaattorimikrofoni, mutta se ei sovellu aivan jokaiseen live-tilanteeseen. Olin myynyt jo aikoja sitten Shuren 58:n eteen päin, koska parempiakin vaihtoehtoja löytyy runsain mitoin. Etsin nyt nimenomaan vaativaankin live-tilanteeseen soveltuvia dynaamisia mikrofoneja laulukäyttöön.
Otin härkää sarvista ja marssin ensimmäiseksi Musamaailmaan Helsingin Kampissa. Testasin Audixilta malleja OM5 ja OM7. OM6 kiinnosti myös, mutta sillä hetkellä sitä ei ollut saatavilla. Audixit olivat soundiltaan hyviä, mutta käsittelyäänet molemmissa olivat häiritsevän kovat. OM5 ei toiminut mulle yhtään, mutta OM7 oli jo selkeästi parempi. Kohinat ja pöhinät ja poksahdukset olivat kuitenkin liikaa eikä mikrofoni tuntunut hyvältä.
Seuraavaksi vietin aikaa F-Musiikissa Kaisaniemessä testaillen valikoimaa. Aloitin Beyerdynamicin Opus69:llä ja TG-X80:llä. Verrokkina käytin 58:a. Pidin Opus69:n perusvarmasta soundista ja yleistuntumasta. Se ei ollut erityisen kirkas- tai tummasoundinen ja käsittelyäänet olivat hillityt. TG-X80:stä olin testannut vuosia sitten enkä ollut sen tummasoundisuuden ja herkkyyden takia ajatellut sen soveltuvan minulle. Nyt mikrofonin lämmin perussoundi ja läsnäolo tuntui varsin miellyttävältä ja kuulosti käsittelyssä erinomaiselta. Neuvottelin mikrofonit illan keikalle mukaan.
Molemmat mikrofonit toimivat keikalla hienosti ja varmasti. Ne saatiin kuulumaan monitoreista tarpeeksi lujaa ja selkeästi ilman kierto-ongelmia. Opuksen yleissoundi tuntui keikkatilanteessa huomattavasti kapeammalta kuin TG-X80. Yleistuntuman ja soundin mehevyyden vuoksi päädyin laulamaan suurimman osan keikasta käyttäen tätä jälkimmäistä. Opus69 toimi kuitenkin baritoni-mieslaulajallamme hienosti.
Testailin mikkejä vielä treenikämpällä seuraavana päivänä, äänittelin laulupätkiä ja vakuutuin valinnastani: TG-X80 on mun juttu.
Palasin tyytyväisenä musakauppaan. Myyjät, joiden kanssa olin asioinut aiemmin, olivat löytäneet vielä yhden varteenotettavan vaihtoehdon, joka täytyi vielä testata. Sennheiserin E945 oli todella hyväsoundinen, perusvarma, jossa oli suht hillityt käsittelyäänet ja hyvä yleistuntuma. Aloin empimään valintaani. Lauloin samoja biisinpätkiä vuoroin Beyerdynamiciin ja Sennheiseriin, ja molemmat tuntuivat erinomaisilta!
Jotta pakka saatiin kunnolla sekaisin, myyjä toi vielä lisää dynaamisia mikkejä vertailuun. Kokeilin huvikseni myös mm. Beyerdynamicin Opus89:ä ja niiden uutta mallistoa, mutten pitänyt niistä. Oli liikaa käsittelyääniä, epäselvää soundia, liian kirkasta tai liian tummaa soundia, tunkkaisuutta, liian kovia poksahtelu- tai pöhinä-ääniä... Sain rauhassa kokeilla ja vertailla siellä liikkeen alakerrassa - erityiskiitos kärsivällisille ja innostuneille asiakaspalvelijoille.
Finaaliin loppusuoralle jäivät siis tasavahvat Beyerdynamic TG-X80 (poistuva malli) ja Sennheiser E945. Päätös oli erittäin vaikea, mutta päädyin ottamaan TG-X80:n sen persoonallisen ja lämpimän läsnäolevan soundin takia. Se pysyi upeana laulettaessa miltä korkeudelta millä soundilla tahansa - niin matalalta pehmeästi kuin korkealta napakammallakin soundilla. E945 muuttui korkealta kovaa laulettaessa soundiltaan vähän kipakammaksi, kapeammaksi. Tässä kohtaa mikrofonien taajuusvasteilla taitaa olla jotain merkitystä... Mutta nyt kyse oli pitkälti makuasiasta. Olen tyytyväinen!
No comments:
Post a Comment